Toisen kerran kohtasimme Romeiros -kulkueen Ponta Delgadan keskustassa Igreja Matriz de São Sebastiãon luona. Kulkue on eri kuin Lagoassa tapaamamme. Keltahuivinen mies erottui joukosta. Onnistuin löytämään Nefertitille aivan samanlaisen huivin läheisestä pikkuliikkeestä.
Romeiros-vaellukset ovat saaneet alkunsa 1500 -luvulla tapahtuneesta maanjäristyksestä, jota pidettiin jumalan rangaistuksena. Järistyksen jälkeen kokoonnuttiin joka viikko vaeltamaan kirkkoon rukoilemaan Neitsyt Marian välityksellä suojelusta. Näistä jokaviikkoisista vaelluksista katsotaan São Miguelin paastonajan pyhiinvaellusperinteen alkaneen.
Vaelluksille osallistuu vain miehiä ja poikia ja edustavat kaikkia saaren kaikkia väestökerroksia. Työpaikat myöntävät viikon palkallisen vapaan kulkueeseen osallistuville. Vaellus kestää lauantaista lauantaihin. Päivämatkaa kertyy 25-30 kilometriä ja se kuljetaan kaikissa olosuhteissa. Pimeässä tietä valaisevat otsalamput ja sauvojen pienet ristit. Pyhiinvaeltajilla on mukanaan selkäsäkissään kaikki tarpeellinen, mutta kohtasimme kyllä vuoristossa tämän samaisen kulkueen, jolle huoltoautosta tuotiin taukopaikalle juomapulloja.
Sama Romeiros -ryhmä seuraavana päivänä vuoristossa tauolla. Alakuvassa näkymä taukopaikalta Mosteirosin kylään.
Romeiros-vaeltajat Ponta Delgadan keskustassa Igreja Matrizin portailla. Seurasimme pyhiinvaeltajia Saõ Miguelin saaren pääkirkkoon. Miesten laulanta oli upeaa kuultavaa.
