"Huivin lahjaksi sain, huivin sinisen vain..."
"Punainen huivi sun kaulassasi, tuskainen sydän mun rinnassani..."
"...vielä hetkisen empiessäin, väkijoukossa huivisi näin, sen keltaisen."
Huivista on moneksi. Se peittää, suojaa ja lämmittää. Se paljastaa, korostaa ja viestittää. Huivia käytetään myös muodin vuoksi, uskonnollisista syistä tai jonkun asian symbolina.
Muinaisessa Roomassa huivia käytettiin pyyhkimään hikeä niskasta ja kasvoilta kuumalla ilmalla. Sitä pidettiin kaulalla tai vyötäisillä. Aluksi huivia käyttivät miehet, mutta myöhemmin myös naiset. Antiikin Kreikassa naiset käyttivät päällysvaatteenaan huivin, hunnun ja viitan yhdistelmää,
himationia. Muinaisessa Kiinassa huivit erottelivat sotilaiden arvoja. Huivit olivat suurta muotia 1900- luvun alussa sekä miehillä että naisilla ja 2000 -luvulla huiveista on tullut oleellinen osa miesten ja naisten pukeutumista.
Vuosien mittaan huiveja on kertynyt kaappeihini kymmeniä, ehkä satoja. Osa niistä on pudonnut matkasta, jäänyt naulakoihin, juniin, lentokoneisiin. Olen saanut niitä lahjaksi ja tuliaisiksi ja ostanut kirppuroteilta ja hienoista huivimyymälöistä. Jotkut huivit on teetetty tai hankittu esiintymisiä varten, mm. kuoro-, kabaree-, showtanssi - ja kantritanssihuivit. Yksikään huivihankinta ei ole ollut turha. Jokaisella huivilla on oma aikansa, paikkansa ja tapansa.
"Tuulikki, pidä huivista kii,
nyt mennään,
hetkeksi kaikki jäädä saa"
