Hyvää Uutta Vuotta! -huivi - Happy New Year - Scarf

Toivotamme Nefertitin kanssa kaikille Oikein Hyvää ja Kuvauksellista Uutta Vuotta 2012! Nefertitin huivit -blogini viettää huomenna 1-vuotissynttäreitään. Valokuvamatkani Nefertitin kanssa on ollut huikea. Olemme yhdessä kokeneet jännittäviä seikkailuja, tavannaat ihania ihmisia ja kuvanneet kauniita huiveja. Valokuvaajalle maailma näyttäytyy joka päivä uutena mahdollisuutena havaita mielenkiintoisia yksityiskohtia ja löytää iloa sieltä, mistä sitä ei ihan heti uskoisi löytyvän. Parasta on ollut lukijoiltamme ja katsojiltamme saamamme palaute. Kiitos antamastanne hyvästä olosta! Toivottavasti voimme tarjota teille myös tulevana vuonna mukavia hetkiä. - Pirkko ja Nefertiti

Tänään uuden vuoden aattona kotipihamme on kauniin valkoinen. Japanilaisen kivilyhdyn lumihattu on jo Nefertitin korkuinen. - Kuvassa Nefertitillä on Tallinnasta jouluaattona ostamani kukallinen Pashinahuivi (70 % pashmina, 30 % silk). Huivi löytyi Pikk Jalg -kadun myymälästä. Tulen varmaankin käyttään sitä usein. - Alla otoksia  jouluiselta Tallinnan reissulta.

Kahvila Raatihuoneen torin tuntumassa.

Näkymä kahvilan ikkkunasta Pikk Jalg -kadulla.

Hattu Vene -kadulla.

Mielenkiintoinen keramiikkapaja Vene -kadulta lähtevällä kujalla.

NUKU -nukketeatterin ilmaisnäytös vitriinissä.

Kahvilan ikkuna Vene -kadulla.

Joululahja ja huivi - Christmas Gift and Scarf

Nefertiti sai Pikolta joululahjaksi papyruskäärön, jonka oli hankkinut Egyptin reissultaan 26.3.1996. Matkapäiväkirjaansa Piko on kirjannut Nefertitiä kiinnostavia tietoja: "Papyruspajassa Kairossa seurasimme papyruksen valmistamista. Papyruskaisla kasvaa Niilissä, on kolmion muotoinen (?). Kuoritaan (kuori vahvaa, käytetään koreihin). Sisus viipalooidaan ja vesi ja sokeri poistetaan. Suikaleet liotetaan kylmässä vedessä vähintään 6 pv (mitä kauemmin, sen tummempaa). Suikaleet asetetaan limittäin ja laitetaan painon alle kuudeksi päiväksi puuvillakankaiden väliin. Kuivataan paperiksi."

Kuvassa on papyryskäärö ja sylinteri, jonka sisällä kääröä säilytetään. Taustana muinaisia egyptiläisiä kuvaava opetustaulu.

Ostin jouluaattona vanhan Tallinnan alakaupungista rypytetyn huivin, jossa on kullanvärisiä raitoja. Myymälä oli täynnä eri puolilta maailmaa tuotuja tavaroita, Universaal Universum oli eksoottisen värikkään ja tuoksuvan myymälän nimi. Huivin lisäksi sai Nefertiti Tallinnan tuliaisiksi valokuvan (alla) Pikk -kadulla sijaitsevasta Lohikäärmegalleriasta, jonka julkisivussa on egyptiläisiä orjia ja käärmeitä, joilla on lohikäärmeen pyrstö. Tämä jugendtyylinen rakennus on tarttolaisen Jacques Rosenbaumin vuonna 1910 suunnittelema.

Nefertiti näyttää olevan lahjoihinsa tyytyväinen. Tämän kotoisammaksi en enää pysty Hänen oloaan tekemään näillä pohjolan perukoilla.

Jouluhuivit - Christmas Scarves

Nefertitin kanssa toivotan kaikille Oikein Rauhallista Joulunaikaa! Joulukuvaa varten Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa on pukeutunut purppuraan ja lilaan. Lahjapakenttinsa Nefertiti pääsee avaamaan vasta joulun jälkeen. Mitähän mahtaa löytyä pitkästä putkilosta, joka on päällystetty kaislakuvioin?

Joulunodotushuivi - Waiting for X-mas - Scarf

Nefertiti odottaa malttamattomana joulua. Kuninkaallisena henkilönä hän tottunut saamaan paljon kalliita lahjoja. Onneksi löysin komerosta toistakymmentä vuotta sitten ammattiyhdistykseltäni lahjaksi saamani Marja Kurjen silkkihuivin, joka on kuvioitu lahjapaketein. Huivia en ole kertaakaan käyttänyt, enkä varmaan koskaan käytäkään. Mutta Nefertiti saa sen tästä lähtien ylleen joka joulu. Ehkä hän kuvittelee että tämä on suomalaisten tapa antaa joululahjoja eikä vaadi enempää. Piko on jo muistanut Nefertitiä lahjapaketilla, mutta sen sisältöön palaan joulun jälkeen. Nefertiti viettää kohta ensimmäistä blogijouluaan ja uutena vuotena vietämme sitten blogini ensimmäistä vuosipäivää.

Itsenäisyyspäivän huivi - Independence Day Scarf

Suomi juhli 94. itsenäisyyspäiväänsä 6.12.2011. Nefertiti ei saanut kutsua linnan juhliin, enkä saanut minäkään. Vietimme illan telkkarin ääressä kuten muutkin suomalaiset. Lehtitietojen mukaan ulkomaalaiset eivät tällaista hiljaista ja vaisua juhlintaa ymmärrä. Jos Neferiti olisi saanut kutsun linnaan, hän olisi pukeutunut mustaan samettiin ja Oulun käsityömessuilta 2011 ostamaani koruhuiviin, kuten kuvassa.  Huivi on musta, pitkä ja kapea. Koruosa on huovutettu ja koristeltu helmillä. Tähän mennessä huivi on nähty vain Nefertitin yllä.

Kauko Röyhkä, Nefertiti ja huivi - Kauko Röyhkä, Nefertiti and Scarf

Kirjailija-rockmuusikko Kauko Röyhkä vieraili tänään Posion kirjaston ja kulttuuritoimen kutsumana  Kahvila Sorrennossa. Kun Ryöhkä kertoili pimenevässä joulukuun illassa taiteilijan tiestään, tulkitsi kappaleitaan ja vastaili yleisön kysymyksiin, ei Neferititi vielä aavistanut että hän tapaa kohta taiteilijan läheisissä tunnelmissa. Tiesin kyllä, että menemme tilaisuuden jälkeen porukalla syömään, mutta Nefertitin mukaan tulo oli minullekin yllätys. Otin vaarin pöytänaapurini vinkistä ja pyysin Kauko Röyhkältä lupaa Nefertiti -kuvaukseen. Hän suostui. Nefertitin kauneus lumosi tämänkin paljon maailmaa nähteen taiteilijan. Nefertiti ja Kauko Röyhkä on kuvattu Ravintola Peikonpesässä. - Kuvan huivi on hankittu pari viikkoa sitten Rovaniemeltä kirpputorilta. Se oli tänään ensimmäistä kertaa ylläni.

Kauko Röyhkä on monipuolinen taiteilija, kirjailija ja muusikko. Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt kaunokirjallinen teos Kreikkalainen salaatti sekä yhdessä valokuvaaja Juha Metson kanssa kuvista ja tarinoista koostuva Rajantakainen Karjala.

Kadotettu pellavahuivi - Lost Linen Scarf

Ostin tämän oranssin pellavahuivin Oulun käsityömessuilta lokakuussa 2011. Marraskuun alussa otin sen mukaani seminaariin, joka pidettiin Hotelli Ylläs Saagassa. Kotona huomasin huivin puuttuvan matkatavaroistani. Harmittelin kohtaloani. En ollut ennättänyt pitää sitä kuin muutaman kerran. Parin viikon kuluttua soitin hotelliin ja kyselin huivini perään. Vastaanotossa ei ollut mitään huivihavaintoja, mutta virkailija lupasi kysellä kerrossiivoojilta ja palauttaa huivini jos se vielä löytyy. Riemukseni huivi palasi parin päivän päästä luokseni Hotelli Ylläs Saagan kirjekuoressa. Kiiruhdin heti kuvaamaan sen Nefertitin yllä. Voi olla että tämä huivi on hurvittelevaa sorttia ja saattaa päätyä vielä ties minne.- Nefertitin taustalla on Posion Toimintakeskuksessa valmistettu keinutuolin matto. Se on muutaman vuoden taikainen joululahja Anjalta.

Marjan ruskea hapsuhuivi - Marja´s Scarf with Fringes

Nefertiti vieraili Marjan luona lokakuussa 2011 ja sovitti ylleen Marjan Riikasta hankkimaa ruskeaa runsashapsuista, ylellistä huivia. Kuvan kuivatut proteat on ostettu Madeiralta, Funchalin kauppahallista. Toisen protean on Pirkko tuonut Marjalle tuliaisiksi reissultaan. Ylimmäinen kuva on esillä Posion kirjastossa Nefertitin huivit -näyttelyssä vielä marraskuun ajan.

Kukkahuivi - Flower Scarf

Anja ja Ilmi toivat Nefertitin huivit -näyttelyni avajaisiin Airin sitoman kukkakimpun. Valkoiset arabiantähdikit, keltaiset ruusut ja punamarjaiset oli kiedottu kukkakuvioiseen syksynväriseen huiviin. Yläkuvassa huivi, arabiantähdikki ja kuisma, alhaalla kukkakimppu sellaisena kuin se oli avajaispäivänä. Kuvan etualalla on Pikon tuoma koristekaali.

Tummansininen putkihuivi - Dark Blue Tube Scarf

Syyslomaviikolla lokakuussa 2011 Nefertiti seurueineen vietti aikaa Levillä ja Pallaksella. Hotellihuoneessa Nefertiti pääsi arvoiseensa ympäristöön. Kaulassaan hänellä on lapsukaisilta pari vuotta sitten saamani joululahja, sininen merinovillainen putkihuivi. Tämä huivi on jatkuvassa käytössä ja mukana jokaisella reissulla. - Pallaksella oli pakkasta ja lunta. Sitä samaa on kovasti kaivattu Levillä viime aikoina. Alla tunnelmakuvia Pallakselta 21.10.2011.

Näyttelyhuivi - Exhibition Scarf

"Nefertitin huivit " -valokuvanäyttelyn avajaiset pidettiin Posion kirjastossa 29.10.2011. Vieraita oli  parikymmentä, kaukaisimmat Kajaanista, Sodankylästä ja Rovaniemeltä saakka.  Nefertitin näyttelyhuivina on Kuusamosta kirpputorilta muutama viikko sitten hankittu kirjava ja kimalteleva hapsuhuivi. - Kiitos kaikille avajaisiin osallistuneille. Uusia huimia ideoita lenteli ilmassa - kaikki tietysti toteuttamiskelpoisia.  Ja suuret kiitokset apujoukoille (Sirpa, Heikki, Piko ja Matti) näyttelyn pystyttämisestä ja tarjoilun järjestämisestä!  t. Pirkko

Nefertitin taustalla kirjaston lastenosasto ja näyttelyjuliste

 Maatuskahuivi ja Ilmin lei-huivi

 Heidin huivi ja Erikan huivi

Vihreä pashminahuivi ja Vatsatanssihuivi

Pakkaspäivän huivit ja Vappuhuivi

 Pirkko, Nefertiti ja protea

Marjun lauloi Kallen säestyksellä Sinisen huivin venäjäksi...

ja Pirkko kertoi näyttelystä ja sen synnystä. Kuvassa kuulijoita ja katselijoita.

Marju, Nefertiti, Airin kukka-asetelma ja Ilmin kortti (Ilmin maalauksesta)

Pikon huivi Pikon sekä Nefertitin yllä

Kuorohuivi, Varjohuivi, Festarihuivi ja Patikointihuivi kirjaston takaseinällä

Matin valmistamat tarjoilut. Kattajina olivat Sirpa, Heikki ja Piko.

Näyttely-yleisöä lastenosastolla

Näyttely-yleisöä lainaustiskin luona. YouTuben avustuksella lautoimme kaikki Sinisen huivin suomeksi. Kuvassa laulu on joko loppunut tai sitä ei ole vielä aloitettu.

Ai niin, tässä kuvassa se laulu vasta tulee, siis Souvareiden Sininen huivi...

Gudrun Sjöden -huivi ja Pikon huivi

Blogini tarina - The Story of My Blog

                                                   Ilmin huivi tuulessa

Prologi

Jos joku olisi vuosi sitten ennustanut, että tulen kohta innostumaan bloggailusta ja pitämään syksyllä 2011 oman valokuvanäyttelyn, niin olisin sanonut että älä hulluja puhu. En ole koskaan ollut kiinnostunut blogeista enkä haaveillut omasta valokuvanäyttelystä. Nyt minulla on kaksi blogia, joita päivitän säännöllisesti ja la 29.10. klo 18 avataan Posion kirjastossa valokuvanäyttelyni. Kuinka tässä näin pääsi käymään?  - Minäpä kerron...

Blogikurssi ja joululahja

Blogeja en ollut lukenut ennen  kuin menin täytteeksi Posion kansalaisopiston järjestämälle Facebook ja blogit -kurssille marraskuussa 2010. Kurssilla suunnittelimme ja perustimme kukin oman blogimme.  Huolettoman puutarhaharrastuksen ja Pyssykylän Mantovaaran puutarhaystäväni innoittamana annoin ensimmäiselle blogilleni nimeksi PPP - Pohjoisten Pirkkojen Puutarhayhdistys (http://www.pirkkopirkko.blogspot.com/) ja lisäsin siihen edellisenä kesänä kotipihallani kuvaamani Papukaijatulppaanin ja väsyneen Darwin -tulppaanin:

Sain kuvastani kurssilaisilta mieltä lämmittävää palautetta ja vanha valokuvaaja sisälläni heräsi heti eloon. Olen nimittäin valokuvannut siitä saakka kun sain mummultani rippilahjaksi nelikulmaisen laatikkokameran. Rippikesänäni muotokuvasin koko sukuni ja vein filmirullan Haukiputaan kirkolle valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi. Kuvien valmistuminen kesti tuskastuttavan pitkään. - "Tosi hyviä kuvia olet ottanut" - tuumasi valokuvausliikkeen omistaja kun hain ensimmäistä kuvapinkkaani. Mietin, onko valokuvaihmisillä aina tapana kehua toistensa otoksia vai ovat kuvani oikeasti hyviä?

Kannustuksen innoittamana jatkoin kuvaamista. Ensimmäisellä opintolainallani hankin Tampereella kunnon järjestelmäkameran. Digiaikaan siirtyminen sai minut hetkeksi unohtamaan harrastukseni. Mutta viime jouluna kaikki muuttui. Sain joululahjaksi hienon digijärjestelmäkameran. Siitä se taas alkoi - valokuvaaminen. Mutta sitä ennen oli tapahtunut jotakin ratkaisevaa...

Mila´s Daydreams ja joulusiivous

Jonkin aikaa blogikurssin jälkeen lueskelin Helsingin Sanomien kuukausiliitettä, jossa oli mielenkiintoinen artikkeli Adele Enersen -nimisestä nuoresta naisesta, joka oli rakentanut nukkuvan vauvansa ympärille erilaisia fantasiamaailmoja ja kuvannut ne halvalla digikamerallaan. Vauvakuvia hän oli aluksi jakanut facebook-kavereilleen ja myöhemmin blogissaan http://www.milasdaydreams.blogspot.com/. Nyt Adelen kuviin perustuva kirja on julkaistu USA:ssa. Ihastuin Adelen kuviin ja mietiskelin miten saisin omasta puutarhablogistani kiinnostavan. Blogithan ovat koko maailman luettavissa, joten ei sinne kannata ihan turhanpäiväistä sisältöä laittaa.

Joulun alla siivosin komeroitani. Joka hyllyltä tipahti huivi lattialle. Kasasin ne suureksi keoksi työhuoneeni lepotuolille ja tuumailin mitä niille tekisin. En mielelläni heitä mitään pois, en varsinkaan huiveja. Kaikkea tarvitaan, jos ei ihan heti niin ehkä vuoden kuluttua, tai kymmenen vuoden. Huiviröykkiö jäi joulunpyhien ajaksi nojatuoliini odottamaan sijoituspaikkaansa.

Joulupäivän aamuna makasin sohvalla yöpukeissa kamera sylissäni ja tuijotin valkoista Nefertiti -veistostani. Puolimetrinen veistos oli siirretty tilapäisesti joulukuusen tieltä matalalle mustalle pöydälle kukkien seuraksi. - Yhtäkkiä palaset loksahtivat paikoilleen: Nefertiti + huivit + digikamera = Nefertitin huivit - blogi. Palapelin neljänneksi palikaksi tuli seuraavana päivänä huiveihin liittyvät tarinat. Tarinoiden myötä blogistani muodostuisi tilkkutäkkimäinen elämäntarina. Muistin kuinka olimme Posion kansalaisopiston Kirjoita Itsesi! -kurssilla harjoitelleet lyhyttä, nopeaa tilannekuvausta. Tarinoihin en nyt jaksanut paljoa panostaa, vaan keskityin valokuvaamisen.

Työhuoneeni muuttui joulupäivänä valokuvausstudioksi. Pimensin ikkunan, suunnittelin kuvakulmia, keräsin rekvisiittaa ja valokuvasin yöpaidassani pari päivää putkeen. Luulin hassusti että aloittavassa blogissa täytyy heti olla mahdollisimman paljon kuvia ja tekstejä. Nyt tiedän ettei tarvitse, mutta innoissani tulin tallentaneeksi tammikuussa 2011 blogiini peräti 25 kuvaa teksteineen. Sittemmin kohtuus on voittanut. Nykyisin päivitän blogiani noin kerran viikossa ja voi olla että tahti tästä vielä joskus hiipuu. Kuvattavia huiveja kyllä riittää. Huiveja tulee koko ajan lisää ja ikivanhojakin on vielä kuvaamatta. Ja monen ystävän huivi odottaa kuvaamista ja mielenkiintoisia kuvaus paikkoja löytyy aina vaan lisää.

Nefertistä ja huiveista

Nefertiti -veistokseni on kopio Berliinin Altes Museumissa säilytettävästä värikkäästä alkuperäisteoksesta. Nefertiti eli noin 1370 - 1339 eKr. muinaisessa Egyptissä faarao Ekhnatonin päävaimona. Hänellä uskotaan olleen kuninkaan hallituskumppanina paljon vaikutusvaltaa hovissa ja valtakunnassa. Nefertiti nousi länsimaissa maailmanmaineeseen kun häntä esittävä rintakuva löytyi 1910 -luvulla kuninkaan hovikuvanveistäjä Thutmosiksen työpajasta. Veistosta pidetään yhtenä muinaisegyptiläisen veistotaiteen merkkiteoksena ja suurimpana naiskauneuden ihannekuvana. Nefertiti tarkoittaa "kaunis ihminen on saapunut". Nefertiti saapui luokseni vuonna 2004.

"Huivin lahjaksi sain, huivin sinisen vain..." Huivista on moneksi. Se peittää, suojaa ja lämmittää. Se paljastaa, korostaa ja viestittää. Huivia käytetään muodin vuoksi, uskonnolllisista syistä tai jonkin asian symbolina kuten laulussa Sininen huivi. Vuosien mittaan huiveja on kertynyt kaappeihini kymmeniä, ehkä satoja. Osa niistä on pudonnut matkasta, unohtunut naulakkoihin, juniin ja lentokoneisiin. Olen saanut huiveja lahjaksi ja tuliaiseksi ja ostanut niitä hienoista butiikeista ja kirpputoreilta. Yksikään hankinta ei ole ollut turha. Jokaisella huivilla on aikansa, tapansa ja paikkansa.

Blogista näyttelyksi

Viime keväänä joskus huhti-toukokuun vaihteessa sain blogiini viestin, jossa kysyttiin milloin aion pitää kuvistani näyttelyn. Sama ajatus oli käynyt mielessäni jo hieman aiemmin. Olisi tosiaan mukavaa nähdä millaisilta kuvani näyttäisivät valokuvasuurennoksina. Koska en ole mikään ammattikuvaaja, enkä edes kunnon harrastelija, suljin heti pois tavanomaisen valokuvanäyttelyn mahdollisuuden. Ajattelin, että maalauksia muistuttavat canvas -taulut sopisivat tällaiselle amatöörikuvaajalle. Tein koetilauksen nettivalmistamoon ensin muutamasta kuvasta ja kun jälki oli mielestä hyvä, tilasin kuvia lisää ja taas lisää. Nyt canvas-tauluja on 24. Blogissani on tällä hetkellä 80 huivikuvaa, joten näyttely on eräänlainen otos kuvastostani. Olen valinnut näyttelyyni mahdollisimman erilaisia kuvia. Jälkeen päin huomasin että niitä on jokaiselta kuukaudelta, tammikuusta lokakuuhun. Aluksi kuvasin pelkästään työhuoneeni valokuvausstudiossa. Kevättalvella siirryin ulkokuvauksiin, joten vuodenaikojen vaihtelu tuli kuviini lisäelementiksi. Kesällä kuljetin Nefertitiä mukanani matkoilla ja kyläilyreissuilla. Kuvasin mm. Lohirannan kotiseutumuseolla, Sodankylän elokuvajuhlilla, Kaukuanjärven rannalla ja Valkean Peuran Valtakunnassa.

Nefertiti alkoi pian kärsiä jatkuvasta menosta ja hankalista kuvauspaikoista. Ruttojuurikuvauksessa se tupsahti nenälleen pehmeään multakasaan. Sen kasvoihin tuli mustia pilkkuja ja viiruja. Aloin huolestua Nefertini kauneudesta ja kestävyydestä. Apuun tuli mieheni, joka valmisti kuvausmatkoja varten erityisen vuoratun ja topatun Nefertitin kantokassin. Nyt veistoksen siirtäminen paikasta toiseen onnistuu vaivattomasti.

Epilogi

Nefertitin huivit -blogi on ollut minulle huikea luomisprosessi, joka on koko ajan saanut uusia ulottuvuuksia. Ideoita blogin kehittämiseksi nousee jatkuvasti mieleeni, joten jatko on turvattu hamaan tulevaisuuteen. Blogi on antanut minulle energiaa, mutta samalla se on vienyt aikaa muilta harrastuksiltani. Kun tutkimushommat eivät ole maistuneet, olen käynyt käsiksi blogeihini. Blogit ovat olleet ajoittain hyvä tekosyy välttää tieteenteon haasteita.  Voimaa bloggailuuni ovat antaneet facebook - ja blogikaverini, jotka ovat jatkuvasti kannustaneet minua välillä hullulta tuntuvassa harrastuksessani. Heitä minun on kiittäminen siitä että olen saanut sosiaalisen median kautta uudenlaista iloa elämääni. Tulevan näyttelyni haluan omistaa erityisesti facebook- ja blogiystävilleni sekä miehelleni, joka ei ole koskaan kyseenalaistanut  omituisia puuhiani.