Sain viime jouluna lahjaksi ihanan virkatun kaulahuivin. Huivi on käsistään kätevän Kristiinan tekemä. Materiaalina on käytetty Seitsemän Veljestä -lankaa. En ole vielä pitänyt huivia, mutta ajattelin ottaa sen ensi viikolla mukaani seminaarireissulle pohjoiseen. - Seitsemän Veljestä -lanka tuli minulle tutuksi 90-luvun alussa. Päätin silloin alkusyksystä kutoa mahdollisimman monelle joululahjaksi villasukat. Valitsin perinteisen vaikeahkon kirjoneulemallin ja aloitin kutomisurakan. Kudoin kaikki vapaa-ajat. Neule oli sänkyni vieressä yöpöydällä, kudoin heti kun silmäni aukaisin ja viimeiset kuviot sommittelin illalla puoliunessa. Sukkia valmistui kymmenen kaunista paria jouluun mennessä. Sen koommin en ole kutonut. En ole uskaltanut. Kutomista ei voi lopettaa, kun sen kerran aloittaa.
In this blog I present my Nefertiti statue wearing scarves that have been found their way to my wardrobe over the past decades. Photos are also accompanied by stories and memories. I have received scarves as gifts or souvenirs and I have purchased them from flea markets and from fancy scarf boutiques as well. Some scarfs have been chosen for a specific use: choir performance, country dance and show dance. Not a single scarf is trifling. Every one of them has its time, its place and its way.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti