Pariisi tammikuussa 2002. Lento Kuusamo-Pariisi-Kuusamo. Perillä kokonaista kaksi päivää. Alennusmyyyntiaika. - Champs-Elyseeltä löytyi huiviliike, joka oli lattiasta kattoon täynnä ihania isoja huiveja. En pystynyt päättämän mitä halusin, vaikka olisin voinut ostaa montakin huivia. Ne olivat todella halpoja. Päädyin kolme metriä pitkään ja puolitoista metriä leveään villahuiviin (Selection Privee, 100 % wool, Dry clean only), joka on toiselta puolelta vaaleanharmaakukkakuvioinen ja toiselta tummanharmaa. Kaduin heti ostostani. Huivi on liian huomaamaton ja hankala ja sille on vaikea keksiä mitään käyttöä. Se on ollut verhona, sohvan päällisenä ja nyt Nefertitin taustana. Joskus olen ajatellut tehdä siitä hameen tai puseron. Muutaman kerran vuodessa otan huivin esille ja mietin, mitä sillä tekisin. Vielä koittaa se päivä, jolloin tämäkin huivi pääse arvoiseensa käyttöön.
In this blog I present my Nefertiti statue wearing scarves that have been found their way to my wardrobe over the past decades. Photos are also accompanied by stories and memories. I have received scarves as gifts or souvenirs and I have purchased them from flea markets and from fancy scarf boutiques as well. Some scarfs have been chosen for a specific use: choir performance, country dance and show dance. Not a single scarf is trifling. Every one of them has its time, its place and its way.
Sivun näyttöjä yhteensä
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Pariisilaishuivi 2 - Wollen Scarf from Paris
Pariisi tammikuussa 2002. Lento Kuusamo-Pariisi-Kuusamo. Perillä kokonaista kaksi päivää. Alennusmyyyntiaika. - Champs-Elyseeltä löytyi huiviliike, joka oli lattiasta kattoon täynnä ihania isoja huiveja. En pystynyt päättämän mitä halusin, vaikka olisin voinut ostaa montakin huivia. Ne olivat todella halpoja. Päädyin kolme metriä pitkään ja puolitoista metriä leveään villahuiviin (Selection Privee, 100 % wool, Dry clean only), joka on toiselta puolelta vaaleanharmaakukkakuvioinen ja toiselta tummanharmaa. Kaduin heti ostostani. Huivi on liian huomaamaton ja hankala ja sille on vaikea keksiä mitään käyttöä. Se on ollut verhona, sohvan päällisenä ja nyt Nefertitin taustana. Joskus olen ajatellut tehdä siitä hameen tai puseron. Muutaman kerran vuodessa otan huivin esille ja mietin, mitä sillä tekisin. Vielä koittaa se päivä, jolloin tämäkin huivi pääse arvoiseensa käyttöön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti